Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Hyvän naisen rakkausEn ole erityisen innokas novellien lukija. Novelleista tulevat mieleen lähinnä koulun äidinkielen tunnit ja käsittämättömät tekstinpätkät. Koulussa luetuissa noveilleissa ei yleensä ollut päätä eikä häntää. Niissä ei koskaan tiennyt, mistä henkilöt tulivat ja mihin he olivat menossa, mikä ärsytti minua suunnattomasti.

Sain Nobel-palkitun Alice Munron novellikokoelman Hyvän naisen rakkaus lahjaksi. Varastoin sitä jonkin aikaa, mutta kun avasin sen, en voinut laskea sitä enää käsistäni.

Munron novellit olivat koulussa luettujen novellien täydellisiä vastakohtia. Novelleissa ei varsinaisesti tapahdu mitään vaan tarinan ytimenä on pieni käännekohta, jonka ympärille tapahtumat rakentuvat. Varsinainen tarina syntyy siitä, kun selvitetään perinpohjin, miten ihmiset ovat siihen pisteeseen tulleet.

”Ymmärsin, että hän etsi jotakin tiettyä vuotta ja näytin kirjoja hänelle niin että hän näki kannen. Välillä selasin niitä vaikkei hän halunnutkaan. Näin artikkelin Vancouverin saaren puumista, ja toisen jossa kerrottiin erään trapetsitaiteilijan kuolemasta, ja kolmannen jossa lapsi oli pelastanut vaikka oli hautautunut lumivyöryn alle. Me palasimme sotavuosiin, takaisin kolmikymmenluvulle, takaisin minun syntymävuoteeni ja vielä melkein kymmenen vuotta siitä taaksepäin, ennen kuin hän oli tyytyväinen. Katsotaan sitä. 1923.”
(Novellista Cortesin Saari)

Kokoelma sisältää kahdeksan tarinaa. Ensimmäinen novelli Hyvän naisen rakkaus käynnistyy optikko D.M. Willensin kuolemasta ja laajenee Quinnin perheen ja Enidin tarinaksi. Seuraava novelli Jakarta kertoo Kathista ja Sonjesta sekä heidän miehistään. Tarinassa Cortesin saari nuori rouva joutuu pitämään seuraa vuokraemäntänsä halvaantuneelle miehelle. Niittomies kertoo äidistä ja tyttärestä sekä tyttären perheestä.

Tarinassa Lapsia et saa päähenkilönä on nuori äiti, joka karkaa teatteriystävänsä matkaan. Rahaa kuin roskaa tuo esille erikoisen seurueen, johon kuuluvat tytär, äiti ja naapurin pariskunta. Muutoksen aika kertoo nuoresta naisesta, joka on eron jälkeen muuttanut takaisin isänsä luo. Hänelle selviää isän salaisuus, mutta isän yllättävän kuoleman jälkeen muodostuu vain lisää kysymyksiä. Kokoelman päättää Äitini uni, jossa nuori nainen on jäänyt sotaleskeksi ja saanut lapsen.

Tarinat kertovat perheistä, puolisoiden väleistä, sisaruksista ja sukupolvista. Tarinoihin liittyy eroja, pettymyksiä ja kuolemaa. Tunnelma on haikea, välillä jopa synkkä. Moniin tarinoihin kätkeytyy perheen salaisuus, jota käsitellään kuitenkin varsin eleettömästi. Novellit ovat kaikki varsin sykähdyttäviä ja mieleenpainuvia, niitä on vaikea unohtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *