Antti Heikkinen: Pihkatappi

PihkatappiAntti Heikkisen esikoisromaani Pihkatappi kertoo Jussi Taskisesta. Jussi on kotoisin Savosta, mutta asustelee Tampereella ja kirjoittaa romaania elämästään. Jussin kirjoittama tarina alkaa Kekkosen hautajaisista ja käy läpi aiempien sukupolvien pahat teot, äidin kuoleman, kouluajat, isovanhempien vanhenemisen ja suuren ratkaisun. Aikamoinen tarina!

– Minä sitä oon miettinnä, jotta ettäkö tekis Jussin tuosta poijasta, ukki sanoi.
– Tä? Jussin?
– No nii, Eekös se ois napakka nimi. Virolais-Jussin mukkaan.

Kirjan päähenkilö Jussi on aika tavallinen nuori mies, joka on syntynyt 1980-luvun alussa. Jussin isä ei puhu paljon eikä varsinkaan kerro tunteistaan. Kirjassa merkittävässä roolissa ovat myös Jussin isovanhemmat, joilla riittää sanottavaa. Nykyhetkessä aikuinen Jussi asuu Petran kanssa mutta Petra jää sivurooliin. Lisäksi kirjassa on iso joukko naapureita, koulukavereita, ystäviä sekä kylän miehiä ja naisia.

Kirja kertoo nykyajassa Jussin romaanin kirjoittamisesta ja elämän etenemisestä. Jussin kirjoitukset kertovat menneisyydestä. Aiemmat sukupolvet ovat hyvin elävästi läsnä. Erityisesti kirjan loppupuolella menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat yhteen hienolla tavalla.

– Ee tuo Tenho mikkään mualiman virkein mies oo, mut ee se nyt kumminkaan vielä kuolleesta kää. Minun ukko on kumminnii haavattu ja varmasti tiijän itekseenolosta enemmin kuin tuo hankmo. Kyllä meenasin aakasta suun ja sannoo, jotta on siinä kuule puolesakkii, kun ee ennee ukko joka yö kuorsoomisellaan ja sotapainajaisillasa valvota. Ja tuo yks vuan lappo vehnästä suuhusa. Eekö lie aenae kaheksan palasta syöny, paasasi mummo.

Hauskinta kirjassa dialogin kieli eli Savon murre. Savon murteessa olennaista eivät ole vain äänteet vaan rikas sanasto ja runsaat kielikuvat. Jos murteen puhuminen vähenee tässä maassa, ovatko tarinoita värikkäästi kertovat savolaiset isovanhemmat uhanalainen laji?

Pidin kirjasta paljon. Kirjan hauskuutta on vaikea kuvailla. Kirjassa on runsaasti superhauskoja ja omaperäisiä tarinoita savoksi kerrottuna – mutta tämänkin tuntuu niin lattealta kuvaukselta!

Olen syntynyt jotakuinkin samoihin aikoihin kuin kirjan päähenkilö, joten Kekkosen hautajaiset ovat minunkin lapsuuteni muistoja. Olen itse kaupungista kotoisin mutta monet vanhempien sukulaisten tavat ovat kyllä tuttuja. Jussin tarina on myös liikuttava, joten kirjaa lukiessa välillä naurattaa ja välillä itkettää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *