Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

tuulenvarjoLuin nuorena suuria kasoja kirjoja. Opiskelujen myötä kaunokirjallisuuden lukeminen väheni, välillä jopa loppui kokonaan. Minulla on siis useiden vuosien kirjat rästissä. Luulen, että Tuulen varjo osuu juuri noihin vuosiin. Se on ilmestynyt suomeksi vuonna 2004, melkein 10 vuotta sitten.

Tuulen varjo tuli puheeksi ystäväni luona joulun alla. Hän suunnitteli lukevansa Carlos Ruiz Zafónin uusimman kirjan joululomalla. Etsin sarjan ensimmäisen kirjan kirjastosta, koska arvelin, että saattaisin tykätä siitä. Arvaus osui ihan oikeaan.

Suurin osa kirjaharrastajista tietää varmasti, mistä kirja kertoo, mutta kerronpa siitä huolimatta. Kirja kertoo pitkän ajanjakson nuoren Danielin elämästä 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alkupuolella Barcelonassa. Daniel käy isänsä kanssa unohdettujen kirjojen hautausmaalla ja ottaa sieltä mukaansa kirjan. Kirjan nimi on Tuulen varjo ja sen on kirjoittanut mies nimeltä Julián Carax. Daniel ryhtyy selvittämään kirjailijasta lisää ja pääsee aikamoisen tarinan jäljille.

Sivuja ja juonenkäänteitä riittää. Juonenkäänteet eivät ole järin äkkinäisiä vaan tapahtuvat yleensä perusteellisen selostuksen ja miettimisen jälkeen. Salaisuudet paljastuvat ihmisten kertomuksista ja kirjeistä.

Kirjassa on paljon henkilöitä. Ainutlaatuisin persoona on kirjakaupan apulainen, etsivä, runoilija ja filosofi Fermin Romero de Torres. Ferminin kaunopuheisuus on uskomatonta, siinä on joutunut suomentajakin jo käyttämään luovuttaan. Kirjassa isät ovat lempeitä, väsyneitä, huolehtivaisia ja jotkut sekopäisiä. Äidit ovat sen sijaan heikkoja, sairaita tai kuolleita. Kirjassa on nuorempia naisia, joista osa on vähemmän ja osa enemmän petollisia.

Danielin ja Juliánin tarinat kietoutuvat merkillisellä tavalla yhteen. Tarina tai oikeastaan tarinat ovat hienoja. Pidin myös siitä, että kirjassa on paljon pohdintaa henkilöhahmojen motiiveista. Ei jää epäselväksi, mikä heitä ajaa polulla, jonka he ovat valinneet tai jolle he ovat joutuneet.

Kirja kannatti ehdottomasti lukea. Parasta kirjassa oli, että se ei loppunut kesken. Harmittaa, että ei ollut aikaa uppoutua kirjaan pariksi päiväksi vaan sitä piti lukea pienissä paloissa.

Barcelona on viime vuosina ollut useamman kirjan näyttämönä. Itsekin olen muutaman lukenut. Esimerkiksi Meren katedraali kertoo paljon varhaisemmasta historiasta. Tuulen varjon alussa on vähän vaikeuksia sijoittaa omia mielikuvia oikeaan aikakauteen. En tunne Espanjan historiaa kovin hyvin, joten sisällissotaan liittyvät kuviot menivät minulta hieman ohi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *