Eppu Nuotio: Musta ja Kosto – joululoman dekkarit

Dekkarit kuuluvat vakiolukemisiini, joten on ihan osuvaa avata lukupäiväkirja dekkarilla.

Dekkarit esiintyvät usein sarjoina. Saman poliisin (tai toimittajan tai yksityisetsivän) seikkailuja voi seurata useamman kirjan verran. Kirjoja ilmaantuu sarjaan kuitenkin hitaammin kuin niitä ehtiä lukea, joten luettavat kirjat loppuvat, jos aina lukee vain samoja sarjoja. Näin olen havainnut ja tullut siihen tulokseen, että välillä täytyy siis aloitta uusia sarjoja, että lukemista riittää.

Eppu Nuotion dekkareihin en ole aiemmin tutustunut. Ajattelin, että niihin pitäisi nyt tarttua. Vanhempia osia saa myös hyvin kirjastosta. Joululoman kunniaksi ahmaisin sitten kaksi ensimmäistä osaa toimittaja Pii Marinin seikkailuista.

Ensimmäinen osa Musta on ilmestynyt vuonna 2006. Kirjasta aika suuri osa esittelee päähenkilön vaiheita ja taustaa. Tummaihoinen toimittaja Pii Marin on mielenkiintoinen hahmo. Hänen kokemuksistaan on riittänyt materiaalia useampaankin kirjaan. Pii on aika impulsiivinen ja ailahtelevainen ihminen. Hän ei juuri harkitse tekemisiään. Erityisesti minua ihmetyttävät hänen vähäiset yöunensa.

Pii on joutunut rasististen hyökkäysten kohteeksi aiemmassa työssään uutisankkurina. Sen jälkeen hänet on vähitellen siirretty pois ruudusta ja sijoitettu aluetoimitukseen. Piin työkaverit ovat kirjan sivuhenkilöitä, joihin päähenkilö suhtautuu jokseenkin viileästi. Tarinoiden edetessä työkaverit tulevat tärkeämmiksi.

Ensimmäisen osan Mustan rikosjuoni käsittelee raskaana olevan naispapin murhaa. Juoni on mielenkiintoinen. Erityisen jännittäviä ovat murhaajan näkökulmasta kirjoitetut pätkät. Murhaaja löytyy kirjan henkilöhahmoista, joten kovin paljon ei ole valinnanvaraa. Murhaajan motiivi on tosin hieman kaukaa haettu.

Toisen osan Koston juoni käsittelee tosi-tv-ohjelmaa, jota kuvataan Ylen talossa. Eräs kilpailija murhataan. Juoni on varsin vauhdikas eikä Pii ehdi edelleenkään nukkua.  Kirjan vaiheet ovat mielenkiintoisia ja mukana on myös romantiikkaa. Tässä loppuratkaisu on yllätävän monimutkainen.

Molemmat kirjat ovat varsin nopeita lukea. Kirjat ovat aika lyhyitä eikä juonessa ole kovin montaa sivupolkua tai harha-askelta. Loppuratkaisut ovat molemmissa vähän erikoisia. Murhaajien motiivit eivät ole ihan näköpiirissä vaan tarina kehittyy yllättäviin suuntiin

Luulen, että lukaisen kyllä Pii Marinin loputkin seikkailut, vaikka dekkariosastolta löytyy runsaasti jännittävämpääkin luettavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *