Haruki Murakami: 1Q84, osat 1, 2 & 3

Haruki Murakamin kirja 1Q84 sai viime vuonna Blogistanian Globalia -palkinnon. Kirjaa on luettu paljon kirjablogeissa, joten siihen oli pakko tarttua. Aloitin kirjan jo alkuvuodesta, mutta en ehtinyt edes ensimmäistä osaa lukea, kun osat 1 ja 2 piti jo palauttaa takaisin kirjastoon. Sain kirjat kuitenkin lainattua uudelleen. Vihdoin kesäloman alussa sain kolmannen kirjan luettua loppuun.

Kun tuli puhetta, että luen parhaillaan Murakamin kirjaa 1Q84, moni kysyi, että mistä se kertoo. Ensimmäisen sadan sivun jälkeen en vielä osannut sanoa, mistä kirja kertoo enkä ole varma, osaanko vieläkään. Yritän kuitenkin tiivistää.

wpid-20140707_204724_1.jpg”Silloin Tengo huomasi, että taivaalla oli toinenkin kuu. Ensin hän arveli että se oli pelkkä optinen harha, valonsäteiden aiheuttama temppu, mutta mitä kauemmin hän katsoi taivasta, sitä varmempi hän oli siitä että siellä oli todella toinen kuu yhteinäisine ääriviivoinen. Hän tuijotti kuuta suu ammollaan, ja hänen päässään löi tyhjää. Mitä minä oikein näen? Hän ei uskonut silmiään. Ääriviivat ja sisältö eivät tahtoneet osua kohdalleen, niin kuin silloin kun sana ja sen merkitys eivät sovi yhteen.”

Kirja kertoo Tengosta, joka on aloitteleva kirjailija ja matematiikan opettaja. Hän saa muokattavakseen Fuka-Erin kirjoittaman tarinan Ilmakotelo. Kirjan edetessä alkaa paljastua, että Ilmakotelo ei välttämättä ole vain mielikuvituksen tuotetta.

”Minä en ole sekaisin, vaan maailma on sekaisin.
Näin on, se selittää kaiken.
Jossain vaiheessa minulle tuttu maailma katosi tai väistyi ja sen tilalle tuli toinen maailma. Maailma ikään kuin vaihtoi raidetta.”

Kirja kertoo myös Aomamesta, joka työskentelee ohjaajana kuntokeskuksessa. Aomame murhaa yhteistyössä iäkkään Madamen kanssa miehiä, jotka pahoinpitelevät vaimojaan. Kirjan edetessä selviää, miten Aomame liittyy Tengoon ja Ilmakotelon maailmaan.

Kirja etenee vuorotellen Aomamen ja Tengon näkökulmista. Kirjan kolmannessa osassa kertojana on myös epämiellyttävä salapoliisi Ushikawa, joka yrittää selvittää Aomamen ja Tengon taustoja. Ushikawa löytää vastaukset moniin kysymyksiin, mutta monet langanpäät jäävät sekä lukijalle että Ushikawalle arvoituksiksi.

Kirjassa on paljon erilaisia teemoja. Yksi kirjan läpi kulkeva teema on fanaattiset uskonlahkot. Aomamen perhe kuuluu Todistajiin, mutta Aomame on jo nuorena muuttanut pois kotoa ja jättänyt yhteisön. Todistajien yhteisö tulee esille Aomamen lapsuusmuistoissa. Fuka-Eri on kasvanut eristäytyneessä Sakigake-yhteisössä, jonka erikoiset opit ovat keskeisessä roolissa kirjan juonessa.

Muita teemoja ovat rakkaus, omat juuret ja kuuluminen johonkin. Suurin osa kirjan henkilöistä on jollain tavalla orpoja. Heidät on hylätty tai he ovat kokeneet menetyksiä. Kirjassa päähenkilöistä tuleekin toisilleen läheisiä ja tärkeitä. Asetelma vaikuttaa melko erikoiselta, kun ajattelee, että Japanissa perheyhteisöt ovat käsitykseni mukaan hyvin tärkeitä. Kirja antaa ääneen orvoille ja hylätyille.

pilvenpiirtäjätKirjan alkupuoli oli hieman hankala, koska juoni lähtee liikkeelle melko kaukaa ja varsin hitaasti. Alkupuolella vaaditaan vähän kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys palkitaan.

Pidin kirjasta paljon. Luulen, että siitä on vaikea olla pitämättä. Tarina on liikuttava ja vauhdikas. Kirjassa avautuu paljon uusia pienempiä sisäkkäisiä tarinoita. Jotkut tarinat ovat realistisia, toiset todella mielikuvituksellisia. Todellisuus venyy kirjassa jännittävällä tavalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *