Iiris Lempivaara ja Ilmestyskirjan täti

wpid-20140907_183937_1.jpgLuin elokuussa sattumalta vähän enempi viihdettä. Kirjastosta mukaan tulivat Riikka Pulkkisen kirja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ja Anu Holopaisen Ilmestyskirjan täti. Molemmat kirjat olivat mukavia lukukokemuksia ja niissä riitti omastakin elämästä tuttuja kuvioita.

”Minä hoidin Aleksia kolme päivää. Luku ei ole raamatullinen, se on vain tosi. Kolme päivää ja kolme yötä minä häntä hoidin, ja me teimme eroa. Neljäntenä hän pakkasi tavaransa, viidentenä hän soitti ystävänsä Sakun kantamaan sohvaa, jonka oli ostanut osamaksulla neljä vuotta aiemmin paiskiessaan kesätöitä vakuutusyhtiössä. Olin uskotellut itselleni, että se oli meidän yhteinen sohvamme. Kuudentena päivänä olin pelkästään minä, yksin, puolityhjässä kaksiossa.”

Iiris Lempivaaran seikkailut alkavat, kun Iiriksen poikaystävä Aleksi ilmoittaa haluavansa erota. Tarinan edetessä Iiris terapiashoppailee, ryhtyy tädiksi, voimauttaa nuoria naisia työssään koulupsykologina ja tapailee miehiä. Iiriksen tukena ovat sisko, paras ystävä ja naapurissa asuva Marja-Liisa. Näiden naisten kanssa Iiris päätyy kaikenlaisiin koomisiin ja traagisiin tilanteisiin.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän oli kirjoista kevyempi ja hauskempi. Iiriksen kuviot ja ideat ovat varsin hilpeitä. Kirjassa on myös perinteistä chick lit -osastoa, kun Iiris joutuu noloihin tilanteisiin, mutta selviää niistä.

”Kalautin kahvimukin pöydälle ja ehdin saada toisen kankun tuolista ylös, kun Liila seisoi oviaukossa. Hänen mukanaan huoneeseen työntyi hajupilvi jossa sekoittuivat tupakka, halpa hiuslakka ja liian iso loraus tukahduttavan raskasta hajuvettä.”

Ilmestyskirjan täti kertoo it-alalla työskentelevästä Airista ja Airin miehen tädistä Liilasta. Airia ahdistaa Liilan tökerö käyttäytyminen suvun juhlissa, mutta Airin ahdistus pahenee, kun hän päätyy samaan työpaikkaan Liilan kanssa. Airi ei voi ymmärtää, miksi kaikki muut pitävät Liilasta.

Ilmestyskirjan tädissä oli selvästi vakavampi tunnelma. Kirjassa kuvataan tarkasti ja vinolla huumorilla toisaalta nykypäivän työelämää ja toisaalta sukulaisia, mutta kirja ei ollut minusta erityisen hauska. Liila ei varsinaisesti oli Airin suurin ongelma. Airi on jaksamisensa äärirajoilla töissä ja kotona, joten hänellä ei riitä huumorintajua erikoisen tädin erikoisille jutuille. Tilanne tuntuu varsin tutulta, yliväsyneenä vaan kiristää.

Kirjoissa kuvataan samalla tavalla eroa nuorten ja vanhempien naisten välillä. Olen itsekin asiaa usein miettinyt. Iiriksen naapuri Marja-Liisa ja Airin sukulaistäti Liila eivät juuri piittaa muiden mielipiteistä. He käyttäytyvät niin kuin heitä sattuu huvittamaan. Iiriksellä ja Airilla on sen sijaan tutut paineet niskassa, pitäisi olla tietynlainen. Ihailen itse suuresti vanhempia naisia, jotka ovat päättäneet lopettaa muiden miellyttämisen. Tässä iässä se ei kuitenkaan vielä taida onnistua.

Molemmat kirjat olivat sujuvaa luettavaa. Ilmestyskirjan täti on kirjoitettu selkeällä ja suoraviivaisella tyylillä. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on selvästi nokkelampaa ja vivahteikkaampaa tekstiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *