Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

naimapuuhia”Se tosiasia, että Larry pystyi toipumaan Clairesta muutamassa viikossa ja Mitchell oli edelleen murtunut Madeleinesta – vaikka ei ollut edes seurustellut Madeleinen kanssa – saattoi tarkoitaa jompaakumpaa kahdesta asiasta: joko Mitchellin rakkaus Madeleineen oli puhdasta ja aitoa ja maata järisyttävän merkityksellistä, tai sitten hän oli kehittänyt riippuvuuden hylätyksi tulemisen tunteeseen, piti särkyneestä sydämestään, ja hänen ”tunteensa” Madeleinea kohtaan – joita vuolaana virtaava Chianti vielä jossain määrin korosti – olivat vain itserakkautta kieroutuneemmassa muodossa.”

Naimapuuhia tuli lukulistalleni keväällä, kun etsiskelin hyviä ulkomaisia kirjoja. Monet kirjabloggaajat ovat tykänneet kirjasta, joten ajattelin kokeilla. Luen tosiaan melko vähän rakkaustarinoita.

Kirja kertoo 80-luvun alkupuolella collegesta valmistuvista Madeleinesta, Leonardista ja Mitchellista. Madeleine on kirjallisuutta opiskeleva nuori nainen, joka seurustelee  Leonardin kanssa. Leonard on kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava biologian opiskelija. Mitchell on melko täysjärkinen uskontotieteen opiskelija, joka on rakastunut Madeleineen. Kyse on siis rakkaudesta, mielenterveydestä, unelmista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Kirja alkaa valmistujaispäivän aamuna mutta hyppää ensin taaksepäin. Selviää, miten valmistujaispäivään on päästy ja mitä lukuvuoden aikana on tapahtunut. Myöhemmin kirja etenee valmistujaispäivästä eteenpäin aina Intian kautta New Yorkiin asti. Tarinaa kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista. Aika ja näkökulma vaihtuvat varsin sukkelasti. Näkökulman vaihtaminen antaa samoista tapahtumista erilaisen kuva, koska kirjan henkilöt näkevät ja kokevat samat tapahtumat eri tavoin.

Kirjan alkupuoli etenee melko hitaasti. Opintoja kuvataan hyvin tarkasti. Tarinan edetessä kirjaan tulee hieman lisää vauhtia ja näkökulman vaihtuminen pitää mielenkiinnon yllä. Loppua kohden tahti tiivistyy lähes hengästyttäväksi.

Kirjassa eletään yliopistoelämää. Tapahtumien ja tunteiden lomassa käsitellään myös filosofia, semiotiikka, biologiaa ja uskontotiedettä. Tieteenaloista eniten esillä on kuitenkin kirjallisuus, koska Madeleine tutkii viktoriaanista kirjallisuutta.

Läheisimmäksi henkilöksi minulle muodostui Mitchell, jonka pohdinnat olivat mielenkiintoisia ja ajatusten tahti sopivan verkkainen. Madeleinen vaikutti välillä melko ärsyttävältä tapaukselta. Leonardin sairautta oli ajoittain jopa piinallista seurata. Välillä meni paremmin ja tietysti välillä huonommin.

Pidin kirjasta paljon. Henkilöiden elämää seurattiin pitkä ajanjakso, joten heihin oli mahdollista tutustua kunnolla. Minua rupesi ihan todella kiinnostamaan, miten heille oikein käy. Opintojen jälkeen aukeava tulevaisuus ja oman tien löytäminen ovat aina mielenkiintoisia teemoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *