Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea

TähtikirkasTähtikirkas, lumivalkea kertoo nuoresta miehestä, joka on opiskellut Suomessa taiteilijaksi, mutta joutuu traagisten vaiheiden jälkeen muuttamaan pois maasta. Hän asettuu Pariisiin ja saa työn lennätintoimistosta. Hän etenee kirjeenvaihtajaksi ja vanhenee tarinan edetessä. Kirjassa seurataan hänen vaiheitaan ensimmäisen maailmansodan alla Berliinissä ja myöhemmin Aasiassa.

”Mutta koskaan ei kesä ole tuntunut niin kesältä kuin noissa maalauksissa, eikä lumi lumelta. Aurinko helottaa kankaan läpi ja tuntuu iholla. Huoneeseen leijailee lumisadetta. Väärin maalattu ja silti enemmän totta. Totta ja samalla hetkellä jotenkin aineetonta.”

Kirjan tapahtumat sijoittuvat varsin pitkälle ajanjaksolle. Erityisesti 1800-luvun lopun Pariisissa päähenkilö pääsee näkemään ja kokemaan monta täysin uutta asiaa, vaikkapa impressionistisen taiteen ja Pariisin maailmannäyttelyn. Kirja tavoittaa hienolla tavalla tilanteen, jossa tajuaa jotain oman maailman ja käsityskyvyn ulkopuolelta. Nämä oli ehdottomia suosikkikohtiani kirjassa.

Kirjassa kuvataan mielenkiintoisella tavalla myös ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Päähenkilö toimii tällöin kirjeenvaihtajana, joten hän on poikkeuksellisen hyvin perillä maailmanpoliittisesta tilanteesta.

”Minä ajattelin, että olin nähnyt hänet ennenkin. Oli ihmisiä, jotka tulivat yhä uudestaan elämäämme, yhä uudessa hahmossa, mutta silti aina samoina. He muistuttivat meitä siitä mikä oli mennyt ja mikä silti joka askeleella vielä oli.”

Kirja on tunnelmaltaan traaginen. Kirja muodostuu päähenkilön päiväkirjamerkinnöistä, jotka on osoitettu kuolleelle rakastetulle. Aiemmat surulliset tapahtumat avautuvat vähitellen. Elämä ei kuitenkaan etene vaan päähenkilö joutuu kerta toisensa jälkeen samoihin rooleihin ja kuvioihin. Myös loppu on varsin karmiva.

Kirjassa on melko paljon teemoja: taide, sota, rakkaus, matkat, mielenterveys ja monta muuta. Minun makuuni niitä olisi saanut olla vähemmän, mutta kirja oli silti ehyt kokonaisuus. Päähenkilöllä nyt vaan ole sellainen elämä, että siinä oli näitä kaikkea.

En ole ennen lukenut Joel Haahtelan kirjoja. Hänellä on kuitenkin vankka kannattajajoukko blogeissa, joten ajattelin, että täytyy kokeilla. Epäilin etukäteen, että teksti on liian runollista minun makuuni, mutta jälleen kerran ennakkoluulo osoittautui vääräksi. Pidin kirjasta paljon. Kirja on hyvin kirjoitettu ja nopeasti etenevä, mutta ennen kaikkia mielenkiintoinen ja koskettava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *