Kannattaako lukeminen aina?

Kirjakerhon mainoksessa sanottiin legendaarisesti, että lukeminen kannattaa aina. Yleisesti ottaen olen samaa mieltä. Välillä eteen tulee kuitenkin yksittäisiä kirjoja, joiden kohdalla mietin, kannattaakohan tämän kirjan lukeminen varmasti.

Erilaisia kirjoja lukemalla oppii vähitellen, minkälaisista kirjoista pitää. Epäilys nousee siitä, että lukuaikaa on rajallisesti, mutta kirjoja on rajattomasti. Jos siis rajallista aikaa käyttää turhanpäiväisen kirjan lukemiseen, mieleen hiipii ajatus, että tämä ei välttämättä ole ihan kannattavaa hommaa. Toki luen mielelläni välillä kevyempää ja viihdyttävää, mutta kaikki kevyet kirjat eivät ole viihdyttäviä.

Olen miettinyt lukemisen kannattavuutta ihan viime aikoina kahden kirjan ääressä, joten ajattelin kirjoittaa niistä tällaisen yhteispostauksen. Kirjat ovat Pia Heikkilän Operaatio Lipstick ja Gillian Flynnin Kiltti tyttö.

wpid-20140425_170807.jpg

Luen mielelläni sekä chick litiä että sotakirjoja, joten arvelin etukäteen, että Operaatio Lipstick on lähes täydellinen yhdistelmä. Kirja kertoo suomalaistaustaisesta Anna Sandströmistä, joka työskentelee toimittajana Afganistanissa. Kirjan alkupuoli keskittyy juhlimiseen ja miesten metsästykseen. Kirjan toinen puolisko keskittyy enemmän toimintaan. Anna ja hänen ystävänsa Kelly kehittävät operaatio Lipstickin kostaakseen Kellyn ex-miesystävällä. Operaatio vie naiset joukkojen mukana tiukkoihin tilanteisiin.

”Katselin sotilaita, jotka kulkivat ohitseni tehtäviinsä keskittyneinä. Miksen voinut löytää mukavaa miestä, jota voisin tapailla? – – Muistutin itseäni, että tämä oli ihanteellinen paikka nauttia silmän ruokaa. Oli tässä ankeassa ammatissa sentään valopilkkujakin.”

Operaatio Lipstick oli sujuvasti kirjoitettu kirja, jossa oli kohtalaisen jännittävä juoni. Miesten perään haikalemisen ja sotakirjeenvaihtajan työn yhdistämisestä muodostui kuitenkin runsaasti koomisia ja epäuskottavia tilanteita. Nämä tilanteet saivat ainakin minut tuhahtelemaan.

Gillian Flynnin jännäri Kiltti tyttö on ollut paljon esillä. Kirjaa on mainostettu hyvin jännittävänä kirjana, joten ajattelin, että tuon kyllä luen. Kirja kertoo Nickistä ja Amystä, jotka ovat muuttaneet New Yorkista Missouriin. Tapahtumat käynnistyvät, kun Amy katoaa hääpäivän aamuna. Epäilykset kohdistuvat tietysti aviomieheen. Kirja etenee vuorotellen Nickin ja Amyn kertomana.

”Minusta tuntuu, että jokin on pielessä, pahasti pielessä, ja menossa pahempaan suuntaan. Minusta tuntuu kuin en enää olisi Nickin vaimo. Tai ylipäätään ihminen: olen kuin matkatavara, jonka voi pakata ja purkaa, kuin sohva tai käkikello. Minut voi heittää vaikka tunkiolle tai työntää jokeen. Minulla on epätodellinen olo. Kuin olisin katoamaisillani.”

Kiltti tyttö ei vakuuttanut minua. Juoni ei ollut kovin jännittävä eivätkä juonenkäänteet yllättäneet. Käänteistä annetaan niin paljon vihjeitä, että lukija varmasti arvaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan teksti oli runsassanaista tajunnanvirtaa, joka ei uponnut minuun.

No, kannattiko lukea? Operaatio Lipstick meni junalukemisena ihan mukavasti, vaikka chick lit toimikin melko kehnosti sotatoimialueella. Toisaalta senkin ajan olisin voinut käyttää paremmankin kirjan parissa. Kiltistä tytöstä olen kuitenkin sitä mieltä, että ei kannattanut. Luin kirjaa pääsiäisen aikaan ja mietin monta kertaa, että nyt riittää. Ylimääräinen aika muutamana lomapäivänä sai minut kuitenkin vetelehtimään kirjan parissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *