Kari Hotakainen: Ihmisen osa

ihmisenosaOlen varovaisesti kierrellyt Kari Hotakaisen kirjoja. Juoksuhaudantien olen toki katsonut elokuvana mutta kirjoja olen kantanut kirjastoon takaisin lukemattomina. Nyt täytyy tämä asia korjata. Päätin kokeilla teosta Ihmisen osa ja hyvä niin.

”Minä arvostan rahaa, koska tiedän miten tiukassa se on. Kiven alta se haetaan. Ensin nostetaan kivi paikaltaan, sitten paljain käsin kivistä maata aletaan raaputtaa.”

Ihmisen osa kertoo Salme Malmikunnaksesta, hänen perheestään ja kirjailijasta. Kirjailija ostaa Salmen elämäntarinan ja Salme alkaa kertoa. Salmen tyttärelle Helenalle on sattunut jotain kauheaa. Toinen tytär Maija on naimisissa mustan miehen kanssa. Salme ei ole ihan perillä poikansa Pekan elämäntilanteesta. Salmen mies on lopettanut puhumisen. Tarina on surullinen mutta lopussa tulee jonkinlainen sovitus.

Kirja etenee eri henkilöiden näkökulmista. Salme kertoo pitkiä aikoja omaa versiotaan kirjailijalle, mutta sitten hypätään välillä toisen henkilön elämään. Salmen postikortit lapsilleen ilmestyvät tarinanpätkien väliin.

Kirjan päähenkilöiden elämä ei ole helppoa. Heillä on monenmoisia mutkia elämässään. Luin kirjaa välillä pelonsekaisin tuntein ja odotin kauhulla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun ihmiset kohtasivat jatkuvasti vastoinkäymisiä, kirjan lukeminen ei ollut nopeaa eikä helppoa. Kirja tuntui välillä tökkivän ja luinkin sen melko hitaasti. Tällaista tarinaa ei voi oikein lukea yhdellä kerralla.

”Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Siinä kaikki, muu seuraa perästä.”

Hotakaisen teksti on ehdottomasti mun suosikkityyliä. Lauseet ovat täydellisiä ja viimeisen päälle viilattuja. Se on kai sitä koivuklapiproosaa. Tekstiin mahtuu uskomaton määrä kiteytettyjä ajatuksia. Kaikkia nerokkaita kiteytyksiä ei ollut edes mahdollista merkitä muistiin.

Pidin kirjasta, mutta silti se jätti vähän ristiriitaiset fiilikset. Teksti oli mahtavaa mutta tarina oli ajoittain karvasti luettavaa. Kirja ei temmannut mukaansa. Tässä varmaan kyse epämukavuusalueelle menemisestä. Joskus pitää lukea vähemmän helppoja kirjoja, jotta löytyisi jotain ennenkokematonta. Aion jatkossakin taistella itseni Hotakaisen kirjojen ääreen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *