Kati Hiekkapelto: Suojattomat

SuojattomatOlen lukenut aiemmin Kati Hiekkapellon ensimmäisen dekkarin Kolibri. Pidin siitä kovasti ja olenkin sitä kaikille dekkarinlukijoille suositellut. Pidin siitä, että kirjassa käsiteltiin vakavia aiheita riittävän vakavasti. Hiekkapellon toinen dekkari Suojattomat piti ehdottomasti ottaa lukulistalle.

Hiekkapellon dekkarien päähenkilö on Jugoslaviasta Suomeen muuttanut unkarilaistaustainen poliisi Anna Fekete. Annassa on aineista kyllä useampaankin kirjaan. Hän vaikuttaa toimissaan hyvin suoralta ihmiseltä, mutta päässään hän ehtii pyöritellä vaikka minkälaisia pohdintoja.

”Anna lähti sellistä. Vartija avasi tukevan metallioven, ja Anna astui poliisivankilan tupakanhajuiseen käytävään. Sammyn epätoivo kosketti häntä syvästi. Mikä kohtalo saattoi olla niin paha, että vuosikausien vankilatuomio tuntui siihen verrattuna pelastukselta? Miksi Sammylle ei ollut myönnetty oleskelulupaa ensi yrittämällä? Jos niin olisi tapahtunut, poika olisi jo jossakin opiskelemassa, hänellä olisi tulevaisuus. Anna tiesi, ettei Sammyn tarina ollut mitenkään tavaton.”

Suojattomissa tapahtumat käynnistyvät, kun nuori tyttö ajaa vanhan miehen päälle autolla. Toisaalla tytöt löytävät metsästä puukon ja verta. Anna ryhtyy penkomaan tapauksia, mutta edessä näyttää olevan lähinnä umpikuja. Samaan aikaan Annan kollega Esko jäljittää jengin avainhahmoja. Kaikki tapaukset näyttävät lopulta kietoutuvan yhteen. Loppuratkaisu on jopa hieman yllättävä, mutta melko monimutkainen.

Rikosjuonten lisäksi kirjassa seurataan Annan omaa elämää. Hän välttelee tapaukseen sekaantuneen nuoren unkarilaistytön seuraa, suree huonokuntoista isoäitiään, muistelee edellisen kesän matkaa kotiseudulle ja katsoo alkoholistiveljensä perään. Anna nyt ei varmaan ole todennäköisin henkilö hankkimaan yhteisen rintamamiestalon mutkattoman suomalaismiehen kanssa. Ajoittain Annan oma elämä tuntuu kuitenkin todella synkältä. Toivoisin, että kirjailija antaisi hänelle vähän armoa ja tulevaisuudessa levollisiakin hetkiä.

Suojattomat on edellisen kirjan tavoin hyvä dekkari ja mielenkiintoinen kuvaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Monissa muissa kirjoissa yhteiskunnalliset teemat vain vilahtavat, mutta Hiekkapelto käsittelee niitä perusteellisesti. Pidän tästä tyylistä.

Kirja on erinomaista luettavaa myös siksi, että päähenkilö ei keskity vain itseensä, vaikka hänelläkin on murheita. Murheet asettuvat mittakaavaan, kun maailmassa on niin paljon isompiakin asioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *