Kjell Westö: Kangastus 38

9789511274032Kjell Westön Kangastus 38 oli varmasti yksi näkyvämpiä ja myydyimpiä vuoden 2013 kirjauutuuksia. Varasin kirjan kirjastosta ja sainkin sen luettavaksi juuri sopivasti päivänä, jona julkistettiin Finlandia-ehdokkaat. Blogiin ehdin kirjoittaa vasta nyt.

Kirja kertoo asianajaja Claes Thunesta, hänen ystävistään ja hänen sihteeristään rouva Matilda Wiikistä. Kirja sijoittuu Helsinkiin vuonna 1938. Muistoissa eletään myös aiempia vuosia ja vuosikymmeniä.

Kirjan päähenkilöt ovat yksinäisiä. Asianajaja Thune on vasta eronnut vaimostaan ja Matildakin elää yksin. He työskentelevät yhdessä, mutta molemmat ovat hyvin pidättyväisiä eivätkä juuri puhu omista asioistaan. Muutaman kerran he keskustelevat henkilökohtaisemmin ja ne ovatkin kirjan hienoimpia hetkiä.

Kirjan jännite syntyy, kun Matilda tunnistaa erään Thunen ystävistä. He ovat olleet eri puolella vuoden 1918 sodassa eikä Matildalla ole siitä kovin mukavia muistoja. Tästä juonesta en kuitenkaan kerro enempää.

Kirjassa puidaan Euroopan ajankohtaista tilannetta. Ajan poliittista ilmapiiriä kuvataan Thunen ja hänen ystäviensä keskiviikkokerhon kautta. Kerhon keskustelut ovat varsin perusteellisia ja mielenkiintoisia. Kerhoon mahtuu yksi juutalainen ja muutama natseja sympatiseeraava herra. Thune on tässä joukossa maltillinen. Kirjaa lukiessa rupesi harmittamaan, että minä en kuulu kerhoon, jossa käytäisiin yhtä syvällistä yhteiskunnallista keskustelua. Töissä ja kotona toki yhteiskunnallista keskustelua riittää mutta harvemmin ajankohtaisia asioita syvällisemmin.

”Yllätyksen ja mieltymyksen tunne viipyi Thunessa kun he kävelivät pari korttelia Hämeentietä ja yli Hakaniemen torin, takaisin hänen omaan maisemaansa.”

Minulle tämä kirja kertoo kahden ihmisen ja kahden maailman kohtaamisesta. Thune ja Matilda ovat eri taustoista, elävät erilaisessa ympäristössä ja erilaisten ihmisen seurassa, mutta he kuitenkin tutustuvat ja tekevät töitä yhdessä. Vauhdikkaimmassa käänteessä Thune tekee retken Matildan maailmaan. Kirjassa on kuvattu hienolla tavalla jonkinlaista alustavaa luottamusta, joka näiden kahden ihmisen välille syntyy.

Kaksi maailmaa kertoo myös tuon ajan Suomesta. Sisällissodasta ei ollut silloin kulunut vielä kovin kauaa. Matilda yrittää piilotella omaa taustaansa, mutta hänen menneisyytensä ohjaa hänen toimintaansa.

Pidin kirjasta paljon, vaikka teksti ei ollut ihan minun suosikkityyliäni. Erityisesti jatkuva vajaiden lauseiden käyttö ärsytti. Kirjan tarina ja maailma saivat kuitenkin uppoutumaan kirjaan. En ole muita Westön kirjoja lukenut loppuun – Älä käy yöhön yksin on ilmeisesti ikuisesti kesken. Tämän jälkeen voisin kuitenkin tarttua johonkin toiseen Westön teokseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *