Maarit Verronen: Varjonainen

VarjonainenEn ole aiemmin lukenut Maarit Verrosen kirjoja mutta muutamien blogihavaintojen perusteella arvelin, että saattaisiin pitää romaanista Varjonainen.

Tarina alkaa laivaonnettomuudesta Itämerellä. Tarinan päähenkilö Aino (jonka oikea nimi jää arvoitukseksi) pelastetaan merestä suomalaiseen risteilijään, joka on matkalla Helsinkiin. Aino asettuu Helsinkiin, asustelee kesämökissä ja seuraa nuorta naista, jonka henkilöllisyyttä hän ehkä voisi käyttää. Aino saa töitä, tutustuu ihmisiin ja erikoiset tapahtumat seuraavat toisiaan.

Tarinan päähenkilöllä on suomalaiset juuret mutta hän on kasvanut Neuvostoliitossa ja asunut Virossa. Suomeen saapuessaan Ainolla ei ole passia eikä muitakaan henkilöllisyyspapereita, joten aika moni asia on hankalaa. Aino ei ole kovin mukava ihminen. Aino osaa olla varuillaan, tarkkailla muita ja tarvittaessa hän osaa tehdä myös ilkeitä temppuja.

Juoni etenee nopeasti. Jotkut käänteet olivat hieman ennalta arvattavia mutta silti jännitys säilyi koko kirjan ajan. Kirjassa tapahtuu paljon inhottavia asioita. Päähenkilön osuus näissä inhottavuuksissa jää kuitenkin lukijalle epäselväksi. Se on ehkä kirjan mielenkiintoisin juttu.

Saattaa olla, että jotkut asiat tapahtuvat sattumalta. Saattaa kuitenkin olla, että Aino on vastuussa erinäisistä onnettomuuksista. Voisiko Aino olla syyllinen kaikki erikoisiin tapahtumiin? Kirja alkaa nimittäin laivan haaksirikosta, jonka seurauksena päähenkilö pääseekin Suomeen. On jo melko epätodennäköistä, että päähenkilö olisi upottanut laivan, jotta olisi päässyt Suomeen ilman passia. Mutta entäpä muut käänteet?

Kirja tosiaan alkaa haaksirikosta, joka muistuttaa vuonna 1994 tapahtunutta Estonia-onnettomuutta. Tästä syystä sijoitin kirjan tapahtumat 90-luvulle. Kirjassa on yleisestikin halju 90-luvun meininki. Tietokoneet ja kännykät tulevat käyttöön vähitellen.

Varjonainen oli hyvä ja jännittävä kirja. Vaatii aikamoista taitoa kirjoittaa vastenmielisestä päähenkilöstä, joka elää 90-luvulla. Ehkä myös näistä syistä kirjasta ei voi kauhesti pitää vaan se jättää vähän epämiellyttävän olon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *