Matti Rönkä: Levantin kyy

Lukaisin muutama viikko sitten Viktor Kärppä -sarjan viimeisen osan Levantin kyy. Aiemmat osat olen lukenut vähän sekalaisessa järjestyksessä. Viktor Kärppä on ehdottomasti yksi suosikkihahmojani, joten hieman harmittaa, että hänen seikkailunsa nyt päättyvät.

Kirja ei ole perinteinen dekkari, koska siinä ei varsinaisesti ratkaista tiettyä rikosta. Viktor Kärpällä riittää kuitenkin monenlaista selvitettävää. Pienempiä juttuja ovat lähitienoon nuorisojengi, ryöstöporukka ja Aleksein metsäbisnekset. Viktorin kotiasiatkin taitavat olla vähän huonolla tolalla.

Kirjan pääjuoni liittyy Viktorin menneisyyteen. Nuori nainen tuo terveiset luottomieheltä, mutta Viktor ei ole enää varma, keneen hän voi luottaa. Viktor selvittelee taustoja varovaisesti Pietarissa. Hän joutuu lopulta valitsemaan puolensa.

Yhteiskunnallista teemoista kirja käsittelee harmaata taloutta. Puolilaittomia bisneksiä eivät harrasta ainoastaan maahanmuuttajat vaan ihan supisuomalaiset rakennusyrittäjät, insinöörit ja virkamiehet. Jatkuva välistä vetäminen ärsyttää Viktoria, koska hän itse on jo pidemmän aikaa yrittänyt toimia laillisesti.

Kirjan henkilöt ovat yhtä sympaattisia kuin aina ennenkin. Viktor yrittää parhaansa ja Marja on täydellinen. Kiurun Matti osaa jo aavistaa Viktorin ajatukset ilman sen kummempia ohjeita. Alekseilla bisnekset pyörivät, ja Ruuskaselta saa edelleen laatuautoja.

”Ai akat kirkonmäellä kertovat. Vai poika ja varis. Raatajat rahanalaiset. Mona Lisan huuto Daavidille viimeisellä ehtoollisella. Siinä meni taas taidehistoriaa hukkaan. Vaikka olethan sinä tietenkin tenttinyt Eremitaasin aarteet siellä luokkatietoisessa volttiopistossa”, Korhonen säkätti.

Paras kaikista on kuitenkin poliisi Teppo Korhonen. Korhosen jutut on luettava aina useampaan kertaan, jotta hienot herjat ja värikkäät sanakäänteet voi maistella hartaudella.

Pidin kirjasta kuten olen pitänyt aiemmistakin Viktor Kärppä -dekkareista. Kirja on nopealukuinen mutta ei erityisen jännittävä. Kirja keskittyy kuvaamaan päähenkilön ajatuksia ja hieman alavireistä mielialaa. Kirjaa lukiessa lähinnä toivoo, että Viktorille kävisi kuitenkin lopulta hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *