Milja Kaunisto: Synnintekijä

wpid-20150413_184606_1.jpgMilja Kauniston romaani Synnintekijä tarttui kirjastossa käteeni vähän ehkä muun lukemisen puutteessa. Olen kyllä huomannut, että Kauniston kirjoja on luettu ahkerasti blogeissa, mutta ajattelin, että tämä ei ehkä ole minun juttuni. Luin kirjan kuitenkin ennätysajassa, koska sitä oli vaikea laskea käsistä.

”Sydämeni ilahtui ja järkyttyi, kun nuorukainen kallisti päätään toisen olkansa yli minuun päin, näki minut ja hymyili.
Miracle de Servièresin kastanjanpunaisesta hiusröykkiöstä ei voinut erehtyä, vaikka se olikin osittain peittynyt viheriän silkkilierin alle. Hänen pukimensa olivat mitä komeimmat, kuten aina. Suurihihaisen pellavaisen chemisen kaulusta koristi näädänturkis, pronssivyön soljessa hehkuivat liljat ja syvänvihreät kivet.”

Kirjan varsinainen tarina käynnistyy vuonna 1425, kun Olavi Maununpoika eli Olaus Magnus matkustaa tovereineen opiskelemaan Pariisiin. Olavi Maununpoika on piispa Maunu Tavastin ottopoika, joka aikoo papiksi. Pariisissa Olavi opiskelee ahkerasti, mutta tutustuu myös monenlaisiin houkutuksiin, esimerkiksi syömiseen ja juomiseen.

Olavi ystävystyy perusteellisesti Miracle de Servièresin kanssa. Miracle on kaunis ja älykäs nuorukainen. Olavi ja Miracle viettävät yhdessä paljon aikaa ja matkustavat lopulta kesäksi Miraclen kotiseudulle. Kesän aikana Miraclen salaisuus paljastuu ja Olavi joutuu todellisen itsetutkiskelun kouriin. Olavin vaiheet eivät suinkaan pääty tähän vaan hän joutuu vielä monenlaisiin kiperiin tilanteisiin.

Synnintekijä on voimakas ja vetävästi kirjoitettu romaani. Juoni on hyvä, ehkä hieman epäuskottava, mutta mitäpä minä tiedän 1400-luvun opiskelijoiden, opettajien ja piispojen elämästä. Olavi on matkan alkuvaiheessa varsin viaton nuorukainen, mutta tarinan edetessä hän joutuu miettimään oikeaa ja väärää. Ajoittain Olavi epäilee jopa pappiskutsumustaan.

Ruokia, juomia, vaatteita ja muita nautintoja kuvaillaan kirjassa hyvin perusteellisesti. Olavin ja Miraclen kohtaamiset ovat jopa vähän punastuttavaa luettavaa. Erityisen jännittäviä olivat matkakuvaukset. Matkanteko oli tuohon aikaan huomattavan hidasta, koska kulkupelinä oli korkeintaan laiva tai hevonen, yleensä matkaa taitettiin jalan. Maisemien vaihtumista hitaallakin matkalla on kuvattu kauniisti.

Synnintekijä oli nopealukuinen ja osuva kirja. Olavi Maununpojan seuraavat vaiheet jäivät myös kiinnostamaan, joten sarjan muut osat ovat jo lukulistalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *