Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun ja Sysipimeä

Alkuvuonna lukeminen oli vähän hidasta. Jotkut kirjat olivat kaiken lisäksi kohtalaisen hidaslukuisia, joten nyt tarvittiin ehdottomasti jotain nopeampaa. Pekka Hiltusen Sysipimeää kehuttiin monessa blogissa, esimerkiksi blogeissa P.S. Rakastan kirjoja ja Lumiomena. Kirja osui sopivasti käteen kirjastossa mutta tajusin vasta silloin, että ehkä kirjan ykkösosa olisi hyvä lukea ensin. Luin sitten kirjat peräkkäin.

Kirjat kertovat kahdesta suomalaisesta naisesta Liasta ja Marista, jotka asuvat Lontoossa. Lia on graafikko ja Mari vetää omaa Studiotaan. Marilla on ihmeellinen kyky nähdä, mitä ihmiset ajattelevat. Kykyä hän käyttää hyväkseen Studion projekteissa. Studion porukkaan kuuluu myös muita uskomattoman taitavia persoonia. Ensimmäisen kirjan alussa kerrotaan, miten Lia ja Mari tapaavat.

Vilpittömästi sinun rakentuu kahdesta juonesta. Ensimmäinen juoni keskittyy prostituutioon ja murhiin. Toisessa juonessa laitetaan kapuloita äärioikeistolaisen puolueen rattaisiin. Tarinat ovat kiinnostavia ja varsin ajankohtaisia. Sysipimeässä on myös kaksi juonta mutta toinen niistä jää varsin vähällä huomiolle. Pääjuoni alkaa pimeistä videoista ja etenee murhiin, jotka kohdistuvat homoihin. Rikokset ovat varsin raakoja.

Vilpittömästi sinun alkaa erittäin kiinnostavasti, koska kirjassa tuntuu kerrankin olevan sellaiset toimintasankarit, joihin voi samaistua. Lian ja Marin keskustelut Suomesta ja suomalaisista naisista ovat herkullisia.

”Suuri osa suomalaisista naisista on ihan samaa porukkaa kuin naiset kaikkialla muuallakin. Latteiksi ja kilteiksi kasvatettuja. Sovinnaisuudelle menetettyjä ihmisiä.”

Mutta oli olemassa suomalaisten naisten joukko, joka oli ihan muuta.

”Ne ovat sitä mitä saa kun ruokkii nuoria tyttöjä ruisleivällä, vodkalla, hyvillä elokuvilla ja tasa-arvoaatteella.”

Vilpittömästi sinun kirjan loppuosa jäi mietityttämään henkilöiden osalta. Ensimmäisen kirjan jälkeen tuntui melkein, että en tuota toista haluakaan lukea. Mari puuttuu kirjan lopussa Lian asioihin aika perusteellisesti ja ilman lupaa. Lia suuttuu mutta ei kuitenkaan lopulta pidä puoliaan. Toisen ihmisen elämään puuttuminen on henkistä väkivaltaa ja ajattelen, että sellaisista tyypeistä olisi parempi pysyä erossa. Sysipimeässä tilanne kuitenkin tasaantuu ja Marista tulee toisenlainen puoli esille.

Molemmissa kirjoissa juonen käänteet alkavat pidemmän päälle vaikuttaa tylsiltä ja sattumanvaraisilta. Kirjassa Vilpittömästi sinun rikolliset eivät saa kovin paljon tilaa. Studion väki näyttää taistelevan yksinään ilman vastustajaa. Sysipimeässä ote on intensiivisempi, koska rikosta ratkotaan kylmäverisen murhaajan jalanjäljillä. Sen sijaan Sysipimeän pahis on varsin erikoinen tapaus. Realistisempi hahmo olisi ollut jännittävämpi. Myös muutamat irralleen jäävät langanpätkät häiritsivät minua. Perinteisessä dekkarikaavassahan kaikki langanpäät laitetaan sievästi rusetille.

Kirjat ovat sujuvaa luettavaa mutta tekstipuolelta minua ihmetyttivät dialogien anglismit. Dialogit on varmaan ihan tarkoituksella kirjoitettu ikäänkuin englanniksi. Tarinan henkilöthän puhuvat oikeasti keskenään englantia.

Kirjat olivat oikein sopivaa nopeampaa luettavaa mutta eivät minun mielestäni mitään mestariteoksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *