Riikka Pulkkinen: Vieras

vieras”Messun ja kahvien jälkeen sanoin kirkkoherralle, että tarvitsisin lomaa. Hän taputti minua isällisesti olalle, sanoi viimeaikaisten tapahtumien valossa ymmärtävänsä.”

Riikka Pulkkisen edellinen romaani Totta ei kivunnut suosikkikirjojeni joukkoon. Kirjassa ärsytti henkilöiden ylenpalttinen rauhallisuus, vaikka eteen tuli vaikka minkälaisia tilanteita. Tartuin kuitenkin vain vähän vastahakoisena uudempaan kirjaan Vieras.

Kirjan päähenkilö Maria työskentelee pappina. Eräänä päivänä Maria matkustaa New Yorkiin äitinsä juuria etsimään. Takana on koettelemuksia työssä ja elämä kotonakin on vähän vaisua. Maria siis elää ja tanssii New Yorkissa, kun kirjassa hypätään välillä hänen nuoruuteensa ja uudempiin tapahtumiin seurakunnassa.

Toinen tarina kertoo Mariasta nuorena, hänen anoreksiastaan ja erikoisen raamattupiirin henkilöistä. Kolmas tarina kertoo pienestä Yasminasta, johon Maria tutustuu. Yasminaa kiusataan ja uhataan, koska hän on erilainen kuin muut lapset. Maria yrittää selvittää, mistä on kyse. Neljäs tarina kertoo Marian kämppäkaverista ja tanssinopettajasta Melaniesta, jonka menneisyydessä on tapahtunut jotain hyvin surullista. Taustalla kulkevat myös Marian pohdinnat hänen äitinsä juurista ja omasta parisuhteestaan.

”Metrovaunun ystävällisen ikkunan heijastaessa yritän muistaa. Vihjettä, taukoa lauseiden välillä tai pitkää katsetta, säröä, josta äidin aiempi elämä olisi tihkunut esiin.”

Kirjassa on mielestäni melko monta teemaa. Marian oma tarina, hänen äitinsä tarina, Melanien tarina ja Yasminan tarina kertovat juurista, ennakkoluuloista ja vieraudesta. Maria pohtii paljon omia juuriaan ja ottaa niihin tuntumaa. Teema on mielenkiintoinen ja sitä käsitellään vähintään monipuolisesti. Eri henkilöt suhtautuvat omiin juuriinsa eri tavoin, mikä tuo teemaan monta näkökulmaa.

Syömishäiriö jää taustalle ja vähän irralliseksi. Tarina ei tuo kirjaan tai Marian persoonaan mitään erityistä. Mielestäni Marialla on ihan riittävän monta ahdistuksen aihetta muutenkin.

Kirjan teksti on tietysti hyvää. Välillä tuntuu, että kirjailija kirjoittaa vähän riskillä. Esimerkiksi tanssikohtausten avautuminen lukijalle ei ole itsestään selvää. Tanssikohtaukset ovatkin kirjan jännittävintä luettavaa. Ihan viisasta riskinottoa siis.

Eniten minua kirjassa häiritsivät Marian käsittämättömän monimutkaiset ja hienot ajatukset. Kirja eteni välillä tajunnan virtana. Marian ajatukset virtasivat kuin kaunis runo, mikä oli melko epäuskottavaa ja vaikeutti samaistumista. Minun ajatukseni juoksevat yleensä yksinkertaisemmin. Ehkä sen vuoksi suosikkihahmojani olivatkin kirkkoherra ja Marian isä, joiden ilmaisu oli suoraviivaisempaa.

Vieras oli parempi kuin Totta. Suuri määrä teemoja häiritsi hieman. Kirjaa lukiessa olin vähän ihmeissäni välillä mutta loppu oli sen verran hyvä, että onneksi luin sinne asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *