Ulla-Lena Lundberg: Jää

jaaMonet ystäväni ovat kehuneet Finlandia-voittajaa. Itse olin hieman ennakkoluuloinen ja ajattelin,  että minä en kyllä rupea lukemaan mitään tylsää tarinaa pappilan rauhallisesta elämästä. Onneksi kuitenkin tartuin Ulla-Lena Lundbergin kirjaan Jää, koska ennakkokäsitykseni oli melko pielessä.

Taustaksi kerron sen verran, että olen itsekin papin tytär. Oma kokemukseni on, että pappia ei juuri näy kotona. Kirjailijalla on näköjään melko samansuuntainen näkemys, vaikka toki muitakin tarinoita varmasti on. Töitä on paljon, koska seurakuntalaisista huolehtiminen on papille tärkeää. Kirjassa pappi pohtiikin usein, ettei ehdi olla perheensä kanssa. Oli lohdullista lukea tätä tarinaa, vaikka omat kokemukseni ovatkin eri vuosikymmeneltä, erilaisesta seurakunnasta ja erilaisesta perheestä.

Tarina alkaa kun pastori Petter, hänen toimelias rouvansa Mona ja pieni tytär Sanna saapuvat Luotojen seurakuntaan. He asettuvat taloksi pappilaan. Tarinan edetessä Sanna saa pikkusisko ja Petter läpäisee pastoraalitutkinnon. Perhe ystävystyy seurakuntalaisten kanssa ja toivoo voivansa jäädä Luodoille.

Tarinassa on paljon mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Suosikkihahmoni on ehdottomasti Mona, joka on uskomattoman taitava pyörittämään huushollia ja pitämään kotitalouden asiat järjestyksessä. Mukana on jopa yksi kaimani, suntion rouva on nimeltään Signe. Näkökulma vaihtuu kirjassa nopeasti ja useiden seurakuntalaisten ajatukset pääsevät esille. Esimerkiksi tohtori Gyllenin tarina vie mukanaan ja Posti-Antonin aavistuksia on mielenkiintoista lukea.

Seurakunnan tärkeimmät henkilöt tulevat hyvin esille, kun lukkari, suntio ja kirkkoneuvoston jäsenet opastavat uutta pappia. Seurakunnan päätöksentekoa kuvataan elävästi ja hauskasti.

”Hän on huomannut lukkarin merkitsevän katseen. Adele Bergman kumartuu lukkarin puoleen; heillä näyttää vanhastaan olevan yhteiskunnallisista asioista luja yhteisymmärrys. Lukkari on ollut pitkään Osuuskaupan hallituksessa, kumpikin on kirkkovaltuutettu ja lukkari lisäksi kunnanvaltuustossa. He neuvottelevat hetken hiljaa. Ryhmässä, jonka pappi jo tietää koostuvan Itäluotojen edustajista, on havaittavissa tiettyä levottomuutta.”

Kirjan teksti on hyvin soljuvaa. Tapahtumat etenevät nopeasti ja kirja vie mukanaan. Kirja on kirjoitettu hyvin valoisalla tavalla. Perheen ja seurakunnan elämässä tulee eteen myös vaistoinkäymisiä mutta valoisa teksti pyyhkäisee niistäkin ohi. Kirjan loppu on kuitenkin hyvin surullinen.

Pidin kirjasta paljon. Tarinan erilaiset henkilöt jäivät mieleeni. Seurakunnan elämässä oli paljon minulle tuttuja piirteitä. Tarina tempasi mukaansa, vaikka etukäteen sitä epäilinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *