Viivi Luik: Varjoteatteri

VarjoteatteriViivi Luikin kirja Varjoteatteri ilmestyi suomeksi vuonna 2011. Kirja on omaelämäkerrallinen romaani.

Kirja ensimmäiset tarinat kertovat elämästä Roomassa, jonne kirjailija on muuttanut puolisonsa perässä. Hänen puolisonsa on Viron Suurlähettiläs Jaak Jõerüüt, johon viitataan kirjassa nimimerkillä JJ. Kirjan edetessä kuljetaan ajassa taaksepäin Berliiniin ja Helsinkiin.

Viro on ollut viime aikoina paljon esillä, joten Varjoteatteri osui varmaankin jossain lehtijutussa minunkin silmiini. Kirja ei varsinaisesti kerro Virosta vaan virolaisesta kirjailijasta maailmalla. Lapsuuden muistot nousevat esille, kun kirjailija tarkkailee elämää eri kaupungeissa.

Kirja oli mielenkiintoinen. Tapahtumat Roomassa ja Berliinissä ovat hauskoja ja haikeita. Tarinat kertovat muun muassa hammaslääkäreistä, taskuvarkaista, asunnon etsimisestä, junalipun ostamisesta ja asioiden hoitamisesta vieraalla kielellä.

Kirjailijan tapaamat ihmiset ovat aika erikoisia. Vuokraemäntiä esiintyy kirjassa useampia ja heitä kuvaillaan varsin värikkäästi. Myös Berliinissä asuva virolainen pastori Herra Atspol on aika eriskummallinen. Hän saa kirjassa runsaasti puheaikaa ja kertookin mielipiteitään Virosta ja maailmanmenosta.

Kirjassa ei varsinaisesti ole juonta vaan se muodostuu erillisistä tarinoista, jotka kuitenkin kuuluvat yhteen. Kirjailija ajattelee, että hän on koko elämänsä ollut matkalla Roomaan. Kirjassa hän on viimein sinne päässyt.

”Tosiaan, ensimmäinen mitä Roomassa näin oli salama. Ehkä jokaisella on Roomasta oma salainen mielikuvansa, minä olin koko ikäni kuvitellut Ikuisen kaupungin synkän punertavassa tulenkajossa, ja kävi niin, että juuri sellaisena minä sen ensimmäistä kertaa näin.”

Kirja muodostuu ikään kuin yhdestä isosta kehästä ja useista pienistä. Kirja kertoo lapsuudesta alkaneesta matkasta Roomaan. Tarinoiden pienemmissä kehissä alku ja loppu kohtaavat. Hävinneet tavarat kulkeutuvat takaisin ja samat ihmiset esiintyvät eri paikoissa. Kirjassa on maaginen tunnelma.

Kirja vaati lukijalta täydellistä keskittymistä, mikä oli ajoittain hieman raskasta. Tarinat etenevät tajunnanvirran mukana. Jos keskittyminen herpaantui hetkeksi, oli kirjassa siirrytty ehkä jo Roomasta New Yorkin kautta Berliiniin. Välillä piti tosiaan selata taaksepäin ja tarkastaa, mihin nyt on päädytty.

Kirjasta on kirjoitettu muun muassa Tuglas-seuran sivuilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *