Vuosikatsaus 2017

Blogi elää edelleen hiljaiseloa, mutta naputtelenpa tänne muutaman muistiinpanon lukuvuodesta 2017.

Luin vuoden aika 16 kirjaa, joka on suurin piirtein sama määrä kuin edellisenä vuonna. Kirjoista kolme oli ulkomaalaisia ja 13 kotimaisia. Miesten ja naisten kirjoittamat kirjat menevät tasan, molempia oli kahdeksan. Dekkareita oli seitsemän.

Aloitin vuoden alussa uudessa työpaikassa. Työpaikallani kokoontuu kirjapiiri, johon minut rekrytoitiin heti mukaan. Kirjapiiriä varten olen lukenut Aina Kallaksen Sudenmorsiamen ja Alessandro Bariccon Silkin. Molemmat kirjat ovat aika lyhyitä, koska kirjapiirissä ei oikein tykätä tiiliskivistä. Kumpaakaan en varmasti olisi lukenut oma-aloitteisesti enkä erityisesti niistä pitänyt.

Syksyllä kirjapiirissä luettiin Harper Leen Kuka surmaisi satakielen. Kirja yllätti minut positiivisesti, mutta se ei ole vielä luettujen listalla, koska se on hieman kesken. Oma valintani kirjapiirissä oli Elina Hirvosen Kun aika loppuu.

Vuoden parasta kirjaa on jälleen vaikea valita. Perinteiset suosikit Miika Nousiainen ja Jenni Linturi eivät oikein tänä vuonna uponneet. Juurihoito ei itkettänyt eikä naurattanut niin paljon kuin Nousiaisen aiemmat kirjat. Jälleenrakennus oli aika synkkää tavaraa, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Parhaiten kirjoista on jäänyt mieleen Salla Simukan Lumikki-trilogian ensimmäinen osa Punainen kuin veri. Lumikin edesottamukset ovat kiinnostaneet jo pidemmän aikaa, mutta niitä ei koskaan löydy kirjastosta. Onneksi HS kirjasto pelasti ja tarjosi viikon kirjan. Punainen kuin veri oli voimakas ja vetävä kirja.

Kärkikolmikko ei sisällä yllätyksiä. Siihen kuuluvat Elina Hirvosen Kun aika loppuu, Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä ja Antti Heikkisen Matkamies maan.

Kun aika loppuu ja Matkamies maan käsittelevät keskeisiä yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ympäristökysymyksiä, maahanmuuttoa ja nuorten mielenterveyttä. Kun aika loppuu hieman synkemmällä ja Matkamies maan hieman hilpeämmällä tavalla. Väärän kissan päivää on vaikea tiivistää. Jälleen kerran aivoni pyörähtivät pari kertaa ympäri Marrasvirran kaupungin menossa. Kärkikolmikkoa en pysty laittamaan järjestykseen.

Tokio2

Elokuussa pääsin matkalle Tokioon ja takaisinkin. Yritin pitää mielessä, että moottoritien varauloskäynnistä ei kannata poistua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *