Vuosikatsaus 2018

Perinteiseen tapaan täytyy naputella blogiin pienet muistiinpanot lukuvuodesta 2018, vaikka ollaan jo hyvän matkaa vuoden 2019 puolella.

Viime vuonna luin aika lailla saman määrän kirjoja kuin parina edellisenä vuonna eli surkeat 14 kappaletta. Kirjojen taso on saattanut hieman parantua, koska lukuvuodesta jäi hyvä mieli. Kirjat noudattavat tuttua jakaumaa: kolme ulkomaista ja 11 suomalaista. Dekkareita luin kuusi ja uutta suomalaista kaunokirjallisuutta oli samoin kuusi kirjaa. Kaksi muuta kirjaa käsitteli yllättäen Etelä-Amerikkaa.

Viime vuoden teema lukulistallani taisi olla naiset ja väkivalta. En kyllä mitenkään sitä suunnitellut, mutta ilmeisesti teema on ilmassa. Parhaiten jäi mieleen Heidi Köngäksen Sandra. Olin nimittäin kuuntelemassa kirjailijaa Huopalahden asemalla. Kirja aukeni mielenkiintoisella tavalla tarinoiden valossa.

Lisäksi naisia ja väkivaltaa käsittelivät Rosa Liksomin Everstinna, Laura Mannisen Kaikki anteeksi ja Leena Lehtolaisen Viattomuuden loppu. Pauliina Rauhalan Synninkantajissa ja Antti Heikkisen Mummossa oli vähemmän fyysistä väkivaltaa mutta ei naisten osa niissäkään ollut kovin kehuttava.

Jennifer Clementin Varastettujen rukousten vuori kertoi tyttöjen ja naisten kohtaloista Meksikossa. Kirja oli meillä lukupiirissä enkä olisi sitä itse löytänyt, mutta se oli todella mieleenpainuva lukukokemus. Tyyli oli varsin kepeä, vaikka aihe oli kamala.

Kjell Westön Rikinkeltainen taivas opetti minulle uusia asioita omista kotikulmistani. Hilla Hautajoen Keinutuolikaupunki ja tulikärpästen kylä oli täynnä huikeita kertomuksia ja mahtavia maisemia. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille Etelä-Amerikasta ja ylipäänsä matkustamisesta haaveileville.

Dekkarilivalikoimasta huomaa, että Flavia de Lucen seikkailut kiinnostavat minua nykyään. Kiva kun aikuisillekin kirjoitetaan jotain sellaista.

Vuoden parasta kirjaa on vaikea valita, mutta luulisin, että Rosa Liksomin Everstinna oli paras. Kirja todella erottuu joukosta. Tarina on aivan ihmeellinen ja päähenkilö samoin. Minulle selvisi vasta kirjan lukemisen jälkeen, että päähenkilö on oikeasti ollut olemassa. Silloin olin entistä ällistyneempi.

Kesälomalla kävin ällistelemässä viiniköynnöksiä Alsacessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *